Matkalla itsenäistymiseen!

Onnea Suomi! :)
Viimeistä isyyslomapäivää tässä viettelen, ja huomena jää Manu ensimmäistä kertaa yksin kotiin hieman pidemmäksi aikaa (noin 6 tuntia).. Onneksi ollaan tuota yksinoloa jo harjoiteltu, tänäänkin poju oli kotona yksin 4 tuntia - hitusen oli makkarin mattoa päässyt jyrsimään - makkarin ovi siis menee kiinni huomena :)

On ollut kiireisä viikko! Ollaan mökillä Valkeakoskella käyty parina päivänä päästelemässä vähän höyryjä :) Täällä kaupungissa kun ei viitsi ilman talutushihnaa juoksennella, sanovat sen olevan lain vastaistakin.. psssh!

Automatkoista Manu ei edelleenkään nauti, vaikka Mustista ja Mirristä käytiinkin hakemassa oikein nasevan hieno matkustus"häkki" :) Ei pikkuinen tosin enää kun ihan alkumatkan hitusen vingu, mutta huomaa "häkkiin" laitettaessa, ettei sinne halua :/ "Häkki" heittomerkeissä siksi, koska tuo ko. on kankainen - eli luultavasti jossain vaiheessa pitää ostaa järeämpi, vaikkei Manun vauvahampaiden voimalla vielä paikkoja hajotetakkaan, mutta.... :D

Mutta sinne mökille!

Ja Manu oli kun kotonaan, ihan joka nurkka ja puska ja kukkapenkki piti käydä nuuskimassa - ja välillä vähän kaivelemassakin :) Isovanhempani olivat mukana ja kyllä oli ilo katsella kun vähän vanhempikin lähti helposti leikkiin mukaan, Manusta on tullut perheenjäsen! :) Kukkapenkkikin piti vähän kaivella, on poika nyt täällä kotonakin koko ajan kaivautumassa alakerran varastotiloihin :) Nytkin tuolta pesästä kuuluu rapsutusta ja riehumista, hassu elukka!

Veteen ollaan jo pari kertaa menty rintaa myöten, mut ei poitsu ihan vielä taida käsittää et mitä se märkä siinä tassujen alla on - kesemmällä otan kyllä missioniks opettaa uimista, tassusta pitäen :)

Manu tykästyi mökkeilyyn, kuin hullu puuroon! Ja mökillä aiotaankin koko kesä käydä, aina kun se töiden ja muiden menojen puitteissa on mahdollista :) Ainoostaan laituriseikkailua piti tarkkailla, koska reunoilta kurkittiin veteen monta kertaa ja nopeastihan se tuollainen pieni mötikkä siitä olisi veteen molskahtanut.. Ja siinä olisikin voinut käydä niin, ettei sinne veteen enää sen jälkeen oltaisiinkaan menty, IKINÄ! :D Muuten Manu pysyi kuulo- ja näköetäisyydellä hyvin kiltisti, ja tuli luokse nätisti pyydettäessä.

Poitsu kasvaa TOSI nopeasti! Ja pikkuriivö iskeytyy välillä kuvioihin, ja tuosta huomaa heti, kun ollaan pahantekoaikeissa :) Vielä ei onneks sen suurempaa damagea ole tapahtunu, mut lähestulkoon kaikki mikä suuhun sopii, niin sitä yritetään vähän syödä :D Muutamaan cairn-omistajaan oon tässä lähimaastossa törmäillyt ja paljon tulevia kaverikoiria on tiedossa, jahka rokotukset on kondiksessa! Apteekista kävin tänään matokuurin hakemassa ja parin viikon päästä piikille.. hihi, kuullostipa kohtalokkaalta :)

Lisää päivitystä sit kun ehtiää! :) Kamera ei valitettavasti edelleenkään kulje automaattisesti mukana, mut muistissa on kaikki pienimmätkin tapahtumat :) Teille en niitä valitettavasti voi vielä nykyteknologialla jakaa! :)

Viekas Viikkonen!

Kohta kokonainen viikko vierähtänyt veitikan kanssa temmeltäessä! On se vaan niin kovin ihmeellistä seurata Manun menoa - välillä havahtuu siihen et on moooonta hetkeä vain tuijotellut toisen touhotusta :)

Menneellä viikolla ollaan tehty parikin visiittiä minun äidin luo (joka ei nyt ihan muuten tykännyt kutsumanimestä "mummi") ;) Ja molemmilla kerroilla on tutustuttu uusiin koiriin! Viimeisimmällä reissulla äidin ystävä tuli äitini 26-vuotis synttärikakuille kahden corkynsa (mitens toi taipuu?) kanssa ja nyt Manu uskalsi ottaa kontaktia paljon paremmin, jopa vähän jopa härnäsi semi-ilkikurisesti :) Tästäkään tapaamisesta en saanut hyviä kuvia ollenkaan, kun ei auta vaikka kuinka huutaisi "Poseeraus, NYT!" niin silti vilahdellaan paikasta toiseen melkein äänen nopeudella :)

Täys tarkkaavaisuus kirmatessa :)

5, 4, 3, 2, 1, 0 - Take off!

Käytiin myös vähän tutustumassa metsikköön - hyvin pintaraapaisumeiningillä vielä, hukkuu pian pöpelikköön! Hauska oli huomata, kuinka minut oli jo hyväksytty laumaan, kun en päässyt montaakaan metriä lähtemään yksin pois :) Vaikka kuinka Manulla oli herkullinen puukalikka suussa, niin koko ajan hää tutkaili et missä se Matsku-isi luuraa, ja jos ei heti bongannut, niin jäi keppi siihen ja lähdettiin etsimään! Kauniisti myös kulki "sivulla" (puolelta toiselle ja vähän jaloissakin) ympäri pihaa ilman remmiä - en tosin täällä kaupungissa tuota vielä uskalla koetella, on sen verran enemmän häiriötekijöitä täällä! Äidin luona kun saattaa naapurin koiruudet välillä räksättää, ja niihin ei vielä kiinnitetä kovasti huomiota :)

Ei yhtään vaikeemmin saatavaa kepukkaa löytynyt! Kuvastaa tätä parhaiten tuo "iso koira pienessä paketissa"-lausahdus :)

Tosi piiiiitkä aika oltiin tuona nättinä päivänä ulkona, ja poika oli ihan rättipoikki väsynyt kun päästiin kotiin! :) Ja automatkakin jo sujui aikaste hyvin, ensimmäisen 5min oli pikkukiljumista ja sitten jo nukahdettiin.. Kotona siis lempilelu, liito-oravakettu, hellään syleilyyn ja päikkäreille.

Moi! Näytetään leluilta kumpikin! :)

Ja kun ei suurista seikkailuista saada millään tarpeeksi, niin eilen helatorstaina lähdettiin Teemu-sedän kanssa arboreettumille tsekkaan huudit, jou! :) Kannettiin ensin poika sylissä hatanpään kartanolle saakka (n.400 metriä), ajateltiin ettei se kuitenkaan jaksa - tai sit vain ajassa haluttiin säästää.. Jokainen kepukka, käpy ja mato kun pitää tutkia, kunnolla!

Ensimmäiseksi suunnattiin järven rantaan, vähän katsomaan että mitä mieltä veitikka on vedestä.. Hetkisen arastelun jälkeen Manu tekikin oikein ylläripyllärihyökkäyksen veteen!! Vähän säikähdettiin ja nopeasti oli pentu takasin kuivilla - olisi tietty halunnut vähän lisää, mut on vielä sen verran kylmää tuo vesi, eikä nuhaa haluta :)

Vielä kuivana :)

Manu on saanut paljon lisää fanittajia! Alkaa olla jo rokkitähden fiilistä :) Eilisellä seikkailullakin iso lauma pikkutyttöjä ilmestyi ihan tyhjästä - ensin niitä oli vain yksi (joka onneks osasi kysyä että saako silittää) ja sit niitä kersoja vaan sikisi siihen jostain :) Näin tapahtumat vierivät:
ulkomaalaistaustainen tyttö; "Maailman suloisin pikkukoira ikinä, saanko ottaa syliin?!"
minä; "No et nyt kyllä, voi pikkuinen tipahtaa"
tyttö; "Saanko hihnan, anna hihna minulle"
Ja tässä vaiheessa tytön toinen käsi oli oikeasti tarrautuneena hihnaan ja tytön kasvoilta pystyi melkein lukemaan "Jumalauta, hand it over or I'll kill you!!".. Saatoin hieman pelästyä näin rohkeaa tekoa, enkä oikein osannut heti vastata mitään! ONNEKSI suorasanaisempi ystäväiseni, Teemu, oli mukana - "Nyt MENNÄÄN!" Ja sit mentiin :) Moimoit ja Heiheit vaihdettiin ja yritin mahdollisimman hyvin painaa mieleeni tuon tytön kasvot, seuraavalla kerralla voin olla yksin lenkillä - ja pitää olla varautunut juoksemaan, juoksemaan kuin tuulispää - turvaan pahalta pikkutytöltä! :D

Tässä ollaan vielä autuaan tietämättömiä paholaistytön tapaamisesta :)) (no ei, innokashan hän vain!)

Aivan mahtava alue tuo Arboreettumi! Löytyy puuhasteltavaa ja silmänruokaa - ja näin alkukeväästä puhun vielä luonnosta! Kesällä sitten toivotaan näkevämme muutakin silmänruokaa sitten :) Lenkkeily maastona vertaansa vailla - lenkkireitit jatkuu kait aika pitkään, en oo uskaltanut vielä kovin kauas minäkään :) Tuo suuntavaisto kun nyt ei ole parhaimmasta päästä!

Manu oli niiiiiin kiitollinen helatorstain seikkailuista, että illalla ilahdutti vääntämällä paperille kakkarinkelin! Tiedän, on ihan kerpeleen ällöttävää postailla kakkakuvia, mut toi veitikka voi tehdä melkein mitä vaan, niin pidän sitä hyvänä juttuna :) Ja lupaan, että tämä oli ensimmäinen ja viimeinen ulostekuva, ikinä! :)

Omnomnomnom!

 

Tänään mennäänkin työpaikalla käymään! Pari ystävääni tarvitsi kipeästi saksieni apua juuri tänään, joten keskeytän hetkellisesti isyyslomani - mutta Manupa tulee mukaan! Käydään tutustumassa Bangin tyttöihin!! :) Valtteri, toinen ystäväisistäni, on myös omistanut cairnin nuorempana! Pääsee Manunen siis paijattavaksi - odotan myös kyyneleitä :D hehe!

            Aurinkoisia päiviä lisää meille ja teille! Terveisiä Matskulta, Jannelta ja Manulta!!

Ensimmäiset päivät

Lauantaina 12.5 käytiin tosiaan poju kotiin hakemassa, ja siitä saakka rakkaus tuota tehopakkausta kohtaan on vaan kasvanut! Jo ensimmäinen yö meni suhteellisen rauhanlisesti, Manu nukkui sohvan vieressä lattialla (hieno eläinkaupasta ostettu pesä nyt ei käynytkään) ja minä vartioin sohvalla! Kauaa ei yhdessä nukkuma-asennossa pysytäkään, ja tottumaton (minä) heräili sit pienimpään raksahdukseenkin - geenit onneks pitää silmäpussit poissa :) Aamuherätys kun oli jo kuuden maissa! Yleensä siihen aikaan käännän kylkeä ja näen makoisia unia, those days are gone - bye bye :)

  Päikkäreillä!

 

 

 

 

 

 

 

 

Äitienpäivänä Manu pääsi TAAS matkustamaan autossa (ei todellakaan lempipuuhaa - vinkkejä voi jättää millä saada koiruus rauhoittumaan), puolessa välissä matkaa otettiin vähän lepoa, on se rankkaa! Takaisin tullessa koetettiin takaronttimatkustusta, ei se sen mieluisampaa ollut.. Matkustusboksi käydään tässä ennen seuraavaa autoilua hommaamassa, jos se vaikka auttaisi :)

Valkeakoskella olikin sitten ensimmäiset koiratreffit! Hyvän ystäväiseni staffityttö, Dana, oli äidilläni hoidossa ja kyyti oli kovaa! Tapaaminen meni hyvin, vaikka Manu tuollaista lihaksikasta rekkalesbomaista pullisteliaa alkuun vähän pelkäsikin :) Iso takapiha oli käytössä ja kyllä siellä kirmattiinkin! Mummi (sori mutsi, tiiän ettet tykkää tosta nimityksestä, kjäh kjäh), joka jo aikaisemmin kasvattajan luona oli Manun tavannut, oli iso hitti taas! :) Äitini puhuu sulavasti melkein minkä tahansa eläimen kieltä, ja kaikki hänen hoitokoirat ja koulutettavat lähestulkoon palvovat maata äitini jalkojen alla :D Hieman paisutellusti :)
Isovanhemmillanikin käytiin iltapäivästä, mutta siellä ei enää poitsulla virta riittänyt, ja sopivan nurkan löydettyään vedettiin unta palloon!
Paljon tärkeitä ihmisiä on jo Manuun tutustuneet ja vielä on tuhottomasti ihmisiä tutustutettavana! Pikkuannoksina, niin hyvä tulee!

Täti-Mintun sylkyssä :)

Nämä alkupäivät on toistaiseksi menneet aikaslailla loistokkaasti! Ja pikkukaveri oppii uskomattomalla vauhdilla uusia juttuja! Käskettäessä (namipalan kanssa tietty vielä) istumaan mennään noin joka kolmannella kerralla ja mammimaan joka neljännellä, nimeensäkin alkaa jo reagoimaan kivasti - tuskin tosin itse tietää mitä tekee :D Mut isukit on ihan pähkinöissään!!

Kaulapannan antaa jo laittaa melko kivuttomasti ja alkulenkki hihnassa menee moitteettomasti! Ollaan tehty noin 20min lenkkejä päivässä väh 4 kertaa ja jos on minun tai Jannen ystäväisiä mukana, niin tehdään pitempiä kävelyitä - tutustutaan ensin kotimaastoon, ennenkun lähdetään kauemmaksi :)
Jossain vaiheessa vielä kuitenkin vähän ruvetaan kiskomaan, eikä oikein totella mitään.. Hetkellisiä äksyttelyjä onneksi ovat :)

Enkös olekkin nätti!? :)

Lempparipäikkäripaikaksi Manu on valinnut meidän sängynalusen :) Tänään iltapäivällä oli mennyt syvimpään, ja näin ollen pölyisimpään kohtaan ja sieltä herättyään oli veitikka yltäpäältä pölyssä, harmi kun ei ole kameraa ihan koko aikaa käden ulottuvilla :/ Myöhemmin Manu huomasi ison pölypallosen sängyn edessä ja oli hassunhauskaa katsella kun se hiippaili kohti pölykoiraa, kuin isoinkin saalistaja konsanaan :) Meinasin purskahtaa nauramaan, mutten halunnut motata toisen itsetuntoa ihan maihin :P Näistä tunnelmista jatketaan ja raportoidaan! Ihanaista kevättä kaikelle kansalle! :)

Hetkisiä ennen alkuräjähdystä!

Olen ja olemme haaveilleet koiruudesta jo tovin.. Vaakakuppia täyteltiin plussilla ja miinuksilla aina silloin tällöin, mutta vuodenvaihteessa 2012 päätin toimia! :)
Rotukisassa viimeisissä mittelöissä olivat karkeakarvainen mäyris ja cairn. Mäyris oli ollut mielessä muutaman vuoden ja cairn tuli haastajaksi vasta viime hetkillä (tämmöisissä asioissa ei sovi olla spontaani, eli viime hetkisillä meinaan about vuosi sitten).. Ja finaalin voitosta ei ollutkaan sitten minkäänmoisia epäselvyyksiä! "Meille tulee nyt CAIRN" - hihkaisin eräänä krapulasunnuntaina ja siitä lähtivät rattaat rullaamaan :)
 Rattaiden rullaaminen olikin sitten aikamoista menoa;
  
Yhteys kasvattajaan!

Interwebin ihmeellinen maailma on jo liian helppo väline :) Ensimmäinen linkki, jonka googlesta klikkasin, oli se oikea! Lueskelimme ukkosen kanssa tarkasti läpi Ärripurrin kotisivut ja totesimme meidän ja tämän kasvattajan arvojen ja ajatusmaailmojen olevan niin samanmoisia, ettei vikaan voisi mennä :) Eikä mennytkään!

Tutustumiskäynti!

Vaihdoimme kasvattajamme kanssa monet sähköpostit, ennenkuin vasta sovimme tutustumistapaamismeiningeistä :) Paikalla oli lauma cairneja, äitiä, mummoa, isomummoa ja suloisensurullinen westiekin siellä jaloissa temmelsi! It was all gooooood :)

 It's a boy!

Maaliskuun puolenvälin jälkeen ilouutinen tulikin :) Sukupuolen kanssa olimme hyvin vapaamielisiä, emme oikein päässeet kotona yhteisymmärrykseen tytöstä tai pojasta.. Minä olen aina kuvitellut ensimmäisen oman koirani olevan poitsu, ja Janne taas halusi tyttösen.. Riitaahan siitä kuitenkaan ei tullut :) Pentueeseen oli tehty jo 2 varausta ennen meitä, tyttöön ja poikaan. Me saimme kolmannen varauksen ja vapauden valita lopuista ihan kumpi sukupuoli tahansa.. 3 poikaa ja 1 tyttö, eli poikahan sieltä meille tuli, jeee! :)

Ylpeä äityli!

Pentueen morjestelua!

Noin 3 viikkoa jouduin kärvistelemään, ennenkuns vasta saatiin nähdä lapsoset :) Pieniä askelia jo otettiin, mutta huvittavia kömmähdyksiä sattui ja tapahtui ihan koko ajan! Jo ensivisiitillä tykästyimme kovasti pentueen ainooseen punabrindleen. Tuntemus vain vahvistui seuraavalla visiitillä, jolloin jo varmemmat askeleet oli koko pesueella. Luovutusikä 8 viikkoa, miten ikinä jaksan odottaa niin pitkään!?

Veljen kanssa painimista.

Tuliaisiks vietiin pehmokirahvi :)

Kotiin!!

Viimoiset päivät menivät hyvin madellen, ja lähestulkoon jokainen asiakkaistani sai kyllä kuulla jännityksestä ja odottamisen tuskasta - kyllästymiseen saakka, uskon ma! :) Kasvattajan kanssa käytiin perusasioita vielä läpi ja saimme mukaan vaikka ja mitä - muistilistasta hienoon koirankakkapussihärpäkkeeseen! :) Kotimatka oli jännitystä täynnä, pikkuinen ei oikein isolla kädellä fanittanut tuota autossa oloa ja vähän stressaantui tilanteesta.. Kättä pidin koko ajan pojun lähellä ja puhuttiin rauhottavalla äänellä - kyllä se sit vihdoin nukahtikin! :) Matka kasvattajan tyköä kesti parisen tuntia, mutta kyllä se oli upea tunne kun päästi Manun käsistään oman kodin lattialle ja veikkonen lähti hetimmiten tutkimaan uutta ympäristöä! Varovasti ja pikkukroppa pitkänä käytiin joka nurkka ja joka haju läpi! Meidän kersa on nyt kotona! Onnenpakahduksia tuli ja tulee ihan koko ajan, ja Manun silmät lävistää kyynisimmänkin sielun :)

Pusupoika!

Sohvalle ei vielä omin avuin päästä!

Hei vaan terveeks!

Ajattelin olla ystävilleni facebookissa reilu, ja tuoda kaiken hömpötyksen tänne! :) Meille tuli uusi perheenjäsen, enkä halua olla "niitä ihmisiä", jotka joka päiväisissä päivityksissään kertovat uusista hampaista, kasvupyrähdyksistä ja ensimmäisistä sanoista.. Meillä tosin noita ensimmäisiä sanoja saa odottaa hamaan tulevaisuuteen - pikkuinen kun tulee kävelemään neljällä tassulla koko elämänsä :)