Ensimmäiset päivät

Lauantaina 12.5 käytiin tosiaan poju kotiin hakemassa, ja siitä saakka rakkaus tuota tehopakkausta kohtaan on vaan kasvanut! Jo ensimmäinen yö meni suhteellisen rauhanlisesti, Manu nukkui sohvan vieressä lattialla (hieno eläinkaupasta ostettu pesä nyt ei käynytkään) ja minä vartioin sohvalla! Kauaa ei yhdessä nukkuma-asennossa pysytäkään, ja tottumaton (minä) heräili sit pienimpään raksahdukseenkin - geenit onneks pitää silmäpussit poissa :) Aamuherätys kun oli jo kuuden maissa! Yleensä siihen aikaan käännän kylkeä ja näen makoisia unia, those days are gone - bye bye :)

  Päikkäreillä!

 

 

 

 

 

 

 

 

Äitienpäivänä Manu pääsi TAAS matkustamaan autossa (ei todellakaan lempipuuhaa - vinkkejä voi jättää millä saada koiruus rauhoittumaan), puolessa välissä matkaa otettiin vähän lepoa, on se rankkaa! Takaisin tullessa koetettiin takaronttimatkustusta, ei se sen mieluisampaa ollut.. Matkustusboksi käydään tässä ennen seuraavaa autoilua hommaamassa, jos se vaikka auttaisi :)

Valkeakoskella olikin sitten ensimmäiset koiratreffit! Hyvän ystäväiseni staffityttö, Dana, oli äidilläni hoidossa ja kyyti oli kovaa! Tapaaminen meni hyvin, vaikka Manu tuollaista lihaksikasta rekkalesbomaista pullisteliaa alkuun vähän pelkäsikin :) Iso takapiha oli käytössä ja kyllä siellä kirmattiinkin! Mummi (sori mutsi, tiiän ettet tykkää tosta nimityksestä, kjäh kjäh), joka jo aikaisemmin kasvattajan luona oli Manun tavannut, oli iso hitti taas! :) Äitini puhuu sulavasti melkein minkä tahansa eläimen kieltä, ja kaikki hänen hoitokoirat ja koulutettavat lähestulkoon palvovat maata äitini jalkojen alla :D Hieman paisutellusti :)
Isovanhemmillanikin käytiin iltapäivästä, mutta siellä ei enää poitsulla virta riittänyt, ja sopivan nurkan löydettyään vedettiin unta palloon!
Paljon tärkeitä ihmisiä on jo Manuun tutustuneet ja vielä on tuhottomasti ihmisiä tutustutettavana! Pikkuannoksina, niin hyvä tulee!

Täti-Mintun sylkyssä :)

Nämä alkupäivät on toistaiseksi menneet aikaslailla loistokkaasti! Ja pikkukaveri oppii uskomattomalla vauhdilla uusia juttuja! Käskettäessä (namipalan kanssa tietty vielä) istumaan mennään noin joka kolmannella kerralla ja mammimaan joka neljännellä, nimeensäkin alkaa jo reagoimaan kivasti - tuskin tosin itse tietää mitä tekee :D Mut isukit on ihan pähkinöissään!!

Kaulapannan antaa jo laittaa melko kivuttomasti ja alkulenkki hihnassa menee moitteettomasti! Ollaan tehty noin 20min lenkkejä päivässä väh 4 kertaa ja jos on minun tai Jannen ystäväisiä mukana, niin tehdään pitempiä kävelyitä - tutustutaan ensin kotimaastoon, ennenkun lähdetään kauemmaksi :)
Jossain vaiheessa vielä kuitenkin vähän ruvetaan kiskomaan, eikä oikein totella mitään.. Hetkellisiä äksyttelyjä onneksi ovat :)

Enkös olekkin nätti!? :)

Lempparipäikkäripaikaksi Manu on valinnut meidän sängynalusen :) Tänään iltapäivällä oli mennyt syvimpään, ja näin ollen pölyisimpään kohtaan ja sieltä herättyään oli veitikka yltäpäältä pölyssä, harmi kun ei ole kameraa ihan koko aikaa käden ulottuvilla :/ Myöhemmin Manu huomasi ison pölypallosen sängyn edessä ja oli hassunhauskaa katsella kun se hiippaili kohti pölykoiraa, kuin isoinkin saalistaja konsanaan :) Meinasin purskahtaa nauramaan, mutten halunnut motata toisen itsetuntoa ihan maihin :P Näistä tunnelmista jatketaan ja raportoidaan! Ihanaista kevättä kaikelle kansalle! :)