Viekas Viikkonen!

Kohta kokonainen viikko vierähtänyt veitikan kanssa temmeltäessä! On se vaan niin kovin ihmeellistä seurata Manun menoa - välillä havahtuu siihen et on moooonta hetkeä vain tuijotellut toisen touhotusta :)

Menneellä viikolla ollaan tehty parikin visiittiä minun äidin luo (joka ei nyt ihan muuten tykännyt kutsumanimestä "mummi") ;) Ja molemmilla kerroilla on tutustuttu uusiin koiriin! Viimeisimmällä reissulla äidin ystävä tuli äitini 26-vuotis synttärikakuille kahden corkynsa (mitens toi taipuu?) kanssa ja nyt Manu uskalsi ottaa kontaktia paljon paremmin, jopa vähän jopa härnäsi semi-ilkikurisesti :) Tästäkään tapaamisesta en saanut hyviä kuvia ollenkaan, kun ei auta vaikka kuinka huutaisi "Poseeraus, NYT!" niin silti vilahdellaan paikasta toiseen melkein äänen nopeudella :)

Täys tarkkaavaisuus kirmatessa :)

5, 4, 3, 2, 1, 0 - Take off!

Käytiin myös vähän tutustumassa metsikköön - hyvin pintaraapaisumeiningillä vielä, hukkuu pian pöpelikköön! Hauska oli huomata, kuinka minut oli jo hyväksytty laumaan, kun en päässyt montaakaan metriä lähtemään yksin pois :) Vaikka kuinka Manulla oli herkullinen puukalikka suussa, niin koko ajan hää tutkaili et missä se Matsku-isi luuraa, ja jos ei heti bongannut, niin jäi keppi siihen ja lähdettiin etsimään! Kauniisti myös kulki "sivulla" (puolelta toiselle ja vähän jaloissakin) ympäri pihaa ilman remmiä - en tosin täällä kaupungissa tuota vielä uskalla koetella, on sen verran enemmän häiriötekijöitä täällä! Äidin luona kun saattaa naapurin koiruudet välillä räksättää, ja niihin ei vielä kiinnitetä kovasti huomiota :)

Ei yhtään vaikeemmin saatavaa kepukkaa löytynyt! Kuvastaa tätä parhaiten tuo "iso koira pienessä paketissa"-lausahdus :)

Tosi piiiiitkä aika oltiin tuona nättinä päivänä ulkona, ja poika oli ihan rättipoikki väsynyt kun päästiin kotiin! :) Ja automatkakin jo sujui aikaste hyvin, ensimmäisen 5min oli pikkukiljumista ja sitten jo nukahdettiin.. Kotona siis lempilelu, liito-oravakettu, hellään syleilyyn ja päikkäreille.

Moi! Näytetään leluilta kumpikin! :)

Ja kun ei suurista seikkailuista saada millään tarpeeksi, niin eilen helatorstaina lähdettiin Teemu-sedän kanssa arboreettumille tsekkaan huudit, jou! :) Kannettiin ensin poika sylissä hatanpään kartanolle saakka (n.400 metriä), ajateltiin ettei se kuitenkaan jaksa - tai sit vain ajassa haluttiin säästää.. Jokainen kepukka, käpy ja mato kun pitää tutkia, kunnolla!

Ensimmäiseksi suunnattiin järven rantaan, vähän katsomaan että mitä mieltä veitikka on vedestä.. Hetkisen arastelun jälkeen Manu tekikin oikein ylläripyllärihyökkäyksen veteen!! Vähän säikähdettiin ja nopeasti oli pentu takasin kuivilla - olisi tietty halunnut vähän lisää, mut on vielä sen verran kylmää tuo vesi, eikä nuhaa haluta :)

Vielä kuivana :)

Manu on saanut paljon lisää fanittajia! Alkaa olla jo rokkitähden fiilistä :) Eilisellä seikkailullakin iso lauma pikkutyttöjä ilmestyi ihan tyhjästä - ensin niitä oli vain yksi (joka onneks osasi kysyä että saako silittää) ja sit niitä kersoja vaan sikisi siihen jostain :) Näin tapahtumat vierivät:
ulkomaalaistaustainen tyttö; "Maailman suloisin pikkukoira ikinä, saanko ottaa syliin?!"
minä; "No et nyt kyllä, voi pikkuinen tipahtaa"
tyttö; "Saanko hihnan, anna hihna minulle"
Ja tässä vaiheessa tytön toinen käsi oli oikeasti tarrautuneena hihnaan ja tytön kasvoilta pystyi melkein lukemaan "Jumalauta, hand it over or I'll kill you!!".. Saatoin hieman pelästyä näin rohkeaa tekoa, enkä oikein osannut heti vastata mitään! ONNEKSI suorasanaisempi ystäväiseni, Teemu, oli mukana - "Nyt MENNÄÄN!" Ja sit mentiin :) Moimoit ja Heiheit vaihdettiin ja yritin mahdollisimman hyvin painaa mieleeni tuon tytön kasvot, seuraavalla kerralla voin olla yksin lenkillä - ja pitää olla varautunut juoksemaan, juoksemaan kuin tuulispää - turvaan pahalta pikkutytöltä! :D

Tässä ollaan vielä autuaan tietämättömiä paholaistytön tapaamisesta :)) (no ei, innokashan hän vain!)

Aivan mahtava alue tuo Arboreettumi! Löytyy puuhasteltavaa ja silmänruokaa - ja näin alkukeväästä puhun vielä luonnosta! Kesällä sitten toivotaan näkevämme muutakin silmänruokaa sitten :) Lenkkeily maastona vertaansa vailla - lenkkireitit jatkuu kait aika pitkään, en oo uskaltanut vielä kovin kauas minäkään :) Tuo suuntavaisto kun nyt ei ole parhaimmasta päästä!

Manu oli niiiiiin kiitollinen helatorstain seikkailuista, että illalla ilahdutti vääntämällä paperille kakkarinkelin! Tiedän, on ihan kerpeleen ällöttävää postailla kakkakuvia, mut toi veitikka voi tehdä melkein mitä vaan, niin pidän sitä hyvänä juttuna :) Ja lupaan, että tämä oli ensimmäinen ja viimeinen ulostekuva, ikinä! :)

Omnomnomnom!

 

Tänään mennäänkin työpaikalla käymään! Pari ystävääni tarvitsi kipeästi saksieni apua juuri tänään, joten keskeytän hetkellisesti isyyslomani - mutta Manupa tulee mukaan! Käydään tutustumassa Bangin tyttöihin!! :) Valtteri, toinen ystäväisistäni, on myös omistanut cairnin nuorempana! Pääsee Manunen siis paijattavaksi - odotan myös kyyneleitä :D hehe!

            Aurinkoisia päiviä lisää meille ja teille! Terveisiä Matskulta, Jannelta ja Manulta!!